Alkuviikon mietteitä

Meillä oli virkistävä ja sisältörikas viikonloppu. Kylässä kävi lasten täti ja eno perheineen. Lauantai meni Helsingin riennoissa. Säät hellivät meitä ja tänäänkin on ollut hyvin kesäistä, varjossa +20. Taas mietin, että onko kesä oikeasti näin mukava. Tuosta täti- sanasta tuli mieleen vanha juttu, kun lasten toinen täti asusteli joskus meillä parin kuukauden ajan. Nuorin lapsemme oli silloin tulollaan ja saimme apua tädistä. Kun arkea elettiin, kysyi kerran vanhin poikamme isältään, että onko tuo täti vähän hupsu... Täti oli kova laskemaan leikkiä ja hassutteli puheillaan. Meidän lapsille ovat nämä tädit hyvin tärkeitä ja kohtaamiset virkistävät kovasti.

Uudet verhot

Saimme lahjaksi uuteen kotiimme verhot. Väri ei oikein tule esille, se on vaaleanpunainen ja malli on juhlaunikko.

su-illan ajatuksia

Sairaslomalla meni tämä viikko ja vieläkin niska ja hartiat kipuilevat. Ensi viikko on vuosilomaa ja yritän parannella itseäni. Päivä on ollut ankea sään suhteen, vettä tihuuttanut hiljakseen ja koko meidän väki on ollut nuutunutta ja vähäpuheista. Mieheni läksi yhden pojan kanssa su-illan seuroihin, me muut jäimme kotiin. Minun olisi pitänyt kulkea pää kenossa, joten jäin mielelläni kotiin. Huomenna alkaa taas lapsilla arki ja aherrus. Joskus äitinä mietityttää, ahertavatko he tarpeeksi. Tuntuu, että läksyjä on aika vähän...Ja että asiat osataan...kuitenkin koenumerot usein kertovat toista.
Perjantaina haettiin yhdelle pojalle Vantaalta mummis, tuntui hyvältä ja tukevalta pyörältä. Onnellisena on poika tehnyt kiekkaa kodin ympärillä. Nyt oma pyöräni vapautui, kun kaikilla on pyörät. Toivon kovasti ensi viikolle aurinkoa ja lämmintä.

Keskiviikon rutiinit

Rutiini on poikien lehdenjako. Äiti kilttinä lajitteli puolet lehdistä. Pojat ovat reippaasti jakaneet jo puolitoista vuotta. Vanhempi pojista aikoo ostaa omilla jakorahoilla mummiksen. Toinen poika säästää johonkin pieneen tietokoneeseen. Samalla jakaminen on reipasta kuntoilua. Pieni serkkutyttö kävi vasta kylässä ja kysyi vanhemmalta pojalta, että pitääkö sun mennä jakamaan lehtiä, hänkin muistaa, että pojat jakavat. Joskus pojat tiputtavat lehden myös serkkutytön luukusta.
Tänä aamuna satoi vettä taivaan täydeltä. Nyt on tuulista ja koleaa. Olen tehnyt pieniä "rästitöitä, ts. ommellut pyyheliinoihin ripustuslenkkejä, lyhentänyt yhdet housut ja yhden tunikan jne. Vielä pitäisi ommella yhdet verhot. Ne jäänee huomiseksi. En pysty vielä täysillä mihinkään terveydellisistä syistä. Nyt olisi hyvää aikaa käydä niitä laatikoita läpi, mitkä jäivät muuton yhteydessä tutkimatta. Poikien vaatekaapit pitänee myös käydä läpi, saapi pestä sitten muutaman koneeellisen pyykkiä. Koitan kuitenkin ensin hoitaa itseni kuntoon.

Ma-illan tuskaa

Tämän päivän aamu oli ehdottoman huono. Niska oli tavattoman kipeä, pää ei oikein kääntynyt mihinkään suuntaa. Tuskaisena tein aamutoimet, otin Ibumaxia 600 mg ja painelin työmaalle. Ajattelin, että lääke alkaa helpottaa tilannetta. Mitä vielä, olo paheni kokoajan, ja vaivoin sain hoidettua työni. Työpaikkalääkäri tutki ja kirjoitti diagnoosiksi Torticollis. Kaipa se on jotain niskalihasten jumiutumista. Olo on kaiken aikaa hyvin tuskainen, särkylääke tekee sekavan ja rauhattoman olon. Lomaa lääkäri kirjoitti koko viikoksi. Ensi viikko on ansaittua lomaa, joten levätä ehtii todellakin. Nyt olo on tylsä siksikin, kun en pysty olemaan kauan paikoillaan, särky alkaa jyllätä hetinmiten. Voi tätä tuskaa... :(

perjantai-ilta

Moni huokaisee perjantaina, että yes, viikonloppu. Mun vapaat loppuvat tähän, edessä seitsemän aamuvuoroa. Tänään on ollut ihana päivä, lämmintä, niin lämmintä. Suunnittelimme lasten kanssa, miten järjestelemme pienen pihamme kesäksi. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että keinu pitää saada. Minä haluan paljon kukkia: köynnöksiä ja kukkivia. Ruukut odottavat jo Kekkilän mullan kanssa.
Eilen piti juhlistaa päivää kaakun kera, kun toiseksi vanhin lapsemme pääsi armeijan leivistä siviiliin. Olen oikein innoissani, kun saan kaikki lapset kesäksi kotiin. Tänään sain uuden viestin, tyttäreni on saanut työharjoittelupaikan Oulusta Katri Antellilta. Tämä jakso alkaa jo kahden viikon kuluttua ja kestää neljä viikkoa. Saatettakoon tämä myös monien tätien tiedoksi. Jos samasta paikasta lohkeaisi myös kesätöitä, kaikki lapsoset eivät sitten olisikaan kesällä kotona. Tällaista elämä on, huomisesta ei kukaan tiedä... :)

Keskiviikko 2.4.

Kaikella on hintansa, silläkin, että lainaa jatkuvasti pyöräänsä muille. Pikkupojat ovat talven ajelleet minun rakkaalla Helkamalla ja yllätys yllätys...Takapyörä vispaa niin kauheasti, että lähinnä hävettää ajaa, sitten vaihteet paukkuu...Tuli surullinen olo, kun pyörä on ollut minulle niin tärkeä. Oton pyörä on tosin niin pieni, että polvet hipoo leukaa polkiessa, siksi olen myötämielisesti lainannut pyörääni ja olen hyvällä mielin kuunnellut ylistäviä lausahduksia siitä, miten hyvä pyörä äitillä on. Taidan kääntyä pikkuveljen puoleen, hän joskus mainitsi, että kaikki pyöräilijät ovat hänen ystäviä. On näet niin tykästynyt pyöräilyyn.
Kävin nuorimpien poikien vanh.illassa ja juttelin opettajan kanssa, sanoi pärjäävänsä poikien kanssa. Harvinaista on varmaan se, että poikien luokanvalvoja on yhtäjaksoisesti ollut meidän lasten luokanvalvojana nyt kohta 8 vuotta. Siis hän oli vanhimmalla pojalla kolme vuotta, tyttärellä heti perään kolme vuotta ja nyt nuorimmilla pojilla toista vuotta. Kun poikien peruskoulu loppuu ensi vuoden jälkeen, ostan yhdeksän ruusua, joka vuodelle oman.

Kevät tullut!

Kylläpä lämmin ilma hellii meitä. Ihmeteltiin eilen kävelylenkillä, että onko kesä oikeasti näin ihana, on ikäänkuin unohtunut tässä ankean talven aikana. Olen "kevätihminen", aina tuntuu mukavalta kesän odotteleminen ja luonnon herääminen.