Loma loppumassa

Kolmas lomaviikko on loppumassa, ja työt alkavat maanantaina. Kolme viikkoa pitää pakertaa ja sitten on neljäs lomaviikko. Toivottavasti sää pysyy kauniina! Monenlaista on lomaan mahtunut, rippijuhlat, Saarenmaan reissu, vkl Jämsässä, pari päivää Lounais-Suomessa, retkipäivä pääkaupunkiseudulla ym. Lopuksi on mennyt päiviä kotona löhötessä, vaikka samalla olen saanut monta paikkaa järjestykseen ja monta vaatekappaletta kuntoon päälle pantavaksi. Olen myös ahkerasti hoitanut ulkokukkia, pidän kovasti kukista, niistä on paljon iloa. Nyt tuleekin arvoitus kaikille: mikä on alimmaisen kukan nimi?
Kotona elämä on tavallista tahinaa, välillä hyväntahtoista ja välillä vähemmän. Kesä kuitenkin on tuntunut todella mukavalta, on monenlaista ilonaihetta. Tuleekohan enää kesää, että koko perhe on koolla...

Kuressaaren hyvää ruokaa

Iltaisin kävimme nauttimassa paikallisia herkkuja. Bussioppaamme Kristi neuvoi hyviä ruokapaikkoja ja eräs niistä sijaitsi aivan hotellimme lähellä.

Matka Saarenmaalle

Juhlien jälkeen piti ajatukset nopeasti vaihtaa matkaan ja lomailuun. Seuraavana aamuna nousimme Hyvinkäältä matkatoimiston bussiin ja niin alkoi matkamme Saarenmaalle Viroon. Sitä mukaa, kun maisemat alkoivat vaihtua, unohtui kotiaskareet ja -huolet. Laivamatka taittui pariin tuntiin ja Tallinnan satamasta lähti maan oma bussi kuljettamaan joukkoa kohti määränpäätä. Meitä odotti Kuressaaren kauniit maisemat ja Meri-hotellin päivällinen, kun saavuimme perille klo 17 aikoihin.
Päivät kuluivat nopeasti hoitojen, ruokailujen ja vapaa-ajan vuorotellessa. Joka ilta kuljimme katsellen kauniita maisemia, maan kulttuuria ja saaren asukkaita. Kohtelu oli pääsääntöisesti hyvää ja ystävällistä, auttaminen pyyteetöntä.

Lomaillessa

Kesäloma alkoi vauhdikkaasti. Jo vkl:na saimme viettää nuorimman lapsemme rippijulia aloittaen aamulla Hausjärven kirkossa ja jatkaen sen jälkeen kotonamme Muottikadulla. Eliaksen vieraana kävivät kummiperheet, isovanhemmat, täti ja eno perheineen. Meillä oli mukava, lämminhenkinen ja kotoinen juhla. Jollain lailla olo oli myös haikea, koska nämä olivat viimeiset rippijuhlat oman perheen keskellä. Kirkossa pappi sanoi, että tämä vaihe on jo yksi askel aikuisuuteen, voi voi miten vaikeaa on lapsista luopumunen.