Ihana, kun sai aamusta nukkua pitkään, melkein puoli yhdeksään. Jotenkin harmitti repäisy arkeen...Pikkupojat olivat lähdössä kouluun, lukukauden viimeiseen päivään ja siistit vaatteet olivat YLLÄTYS YLLÄTYS hukassa. Piti löytyä siistit kauluspaidat ja toinen pojista olikin jo pukeutunut, mutta toiselle ei meinannut löytyä...aikaa 10 min. Hyllyn uumenista löytyi yksi ruttuinen, toinen oli siisti mutta pieni, yksi ei vain ollut hyvä...Lopulta löytyi yksi, mikä kelpasi. Olisi kuitenkin ollut liian aikaista katsella vaatteita illalla ja ehkä silloin oli muutakin tekemistä...Sinne pojat hävisivät koulumaailmaan vielä hetkeksi ennen lomaa. Tuliaisina palatessa lienee valkoiset, viralliset paperit täynnä tekstiä ja numeroita. Meidän perheen historiassa alkaa syksyllä viimeinen peruskouluvuosi. Niin aika kuluu, lapset kasvaa ja itsekin vanhenee.

Lapsen uusi kone

Kirjoitan tata tekstia nuorimman lapsen uudella koneella, hyvin pienella tietokoneella. Joitakin kirjaimia puuttuu jarjestelemasta, huomaatte ne tasta tekstista. Kone toimitettiin Latviasta ja lapseni on hyvin onnellinen tasta laitteesta. Muutama kuukausi tahan saastettiin rahaa ja monta lehtea on jaettu, mutta nyt on hyva mieli kaikesta uurastuksesta. Muistan hyvin hetken, kun kotiimme kannettiin ensimmainen tietokone. Naytti, etta lapsiltamme putoaa silmat, niin yllattyneita olivat. Kertasivat yha uudelleen, etta MEILLE! Nyt naita koneita on jo useampia, mlkein kaikilla omansa. Minulle tallainen kone ei ole valttamaton. Mukavuutta se kylla tuo, kun laskujen maksu on niin vaivatonta ja sahkopostiakin kaytan kohtalaisen paljon. Tama blogin kirjoittaminen ja blogien seuraaminen on ennenkaikkea mukavaa puuhaa.

Ahkeruus on ilomme!

Tänään olisi kenen tahansa kannattanut käydä meillä! Olen leiponut suolasta kinkkupiirakkaa, pullia ja mustikkapiirakkaa. Olen nykyään aika hidas tarttumaan taikinakuppeihin, mutta tänään jostai syystä tein noinkin paljon. : ) Mustikoista tuli mieleen viime kesän loppu, kun kävin isän kanssa mustikassa. Oli hieno syyskuun alun päivä, aurinko paistoi tosi lämpimästi. Mustikkareissun jälkeen kuokimme aika paljon perunoita ja siinä ihmettelin, miten oma äiti on vielä riski ja hyväkuntoinen. Hän oli nimittäin kuokkinut valtavan määrän meidän marjareissun aikana. Me isän kanssa jatkoimme siitä. On mukava asia, kun on saanut omistaa vanhempia näinkin kauan ja kohtalaisen hyväkuntoisena. Mitä nyt sitten joskus jotain muistikatkoja ollut... : )

iltavieras

Minulla oli eilen vieras, pieni sellainen, olipa vähän apunakin. :) Vieras halusi välttämättä tiskata, vaikka sanoimme, ettei tarvi kun hän on vieras. Vieras oli hyvin mukava ja tarpeellinen, sillä hän piti kaikkia liikkeessä ja valppaina. Kuitenkin kaikki olivat vierailun jälkeen selvästi virkistyneitä. Pohdimme yhdessä mm. sitä, kuka on tyttö ja kuka poika. Vieras tiesi melko hyvin. Talon isäntään vieras suhtautui varauksella, kun isäntä oli vähän kutittavaa sorttia. Kyllä he kuitenkin ihan sopuisasti elivät. Vieras oli myös aika määrätietoinen, tiesi tarkasti , kenen viereen kulloinkin halusi istua tai kenen sylissä halusi istua. Lisäksi hän valitsi aina sen, joka saa syöttää tai pukea. Pyllynpesua ei tarvinnut valita, kun hän itse kertoi, että pylly on aivan vasta pesty. :)

kevät kevät...

Kevätihmisenä seuraan luonnon puhkeamista. On ihana nähdä silmujen aukeaminen, kukkasten ilmestyminen yms. Tänään näin, miten harvennettu metsäryteikkö oli valkoisenaan valkovuokkoja.