Sair.lomaa on kulunut monta viikkoa. On todella tuntunut hyvältä vain olla, tehdä rauhassa arkisia pikku hommia, ajatella ym. Paukkupakkasaamuina olen saanut jäädä köllöttelemään omaan sänkyyn. On ollut ruhtinaallista, vaikka se, mistä loma alkoi, ei ollut ruhtinaallista. Elämän varrella tulee kaikenlaista, ja jokaisella on oma ainutlaatuinen tarinansa.
On ollut monesti mielessä, että pitäisi kirjoittaa blogiin, mutta pää on ollut tyhjä. On näköjään aikakausia, jolloin tekstiä ei heru, vaikka haluakin olisi. Monenlaista kivaa on ollut, murheitakin...laidasta laitaan.
Ehkäpä ensi viikon jälkeen tuon Blogiin jotain kivaa. Lähden puolisoni kanssa ensimmäisen kerran yhteiselle etelänmatkalle. Lähdemme matkalle kuin lapset...innoissamme vailla odotuksia ja suuri suunnitelmia. Kuljen varmaankin taas kuin Liisa ihmemaassa (samoin, kuin Kreikassa pari vuotta sitten). Eilen poljin hyisessä pakkassäässä ja mietin, että näitä pakkasia en totisesti haikaile ensi viikon aikana.
