Mennyt kesä

Kesämuistoja on paljon, ja blogi on ollut hyvin hiljainen. Mikä lienee syynä!? Ajattelin purkaa kesää tänne niin, että laitan hissukseen asioita ja tapahtumia, siis nyt jo muistoja. Tämä viikko on ollut epävakainen, samoin viime viikko, eli syksyn tuntu on todellinen. Kun kalenteria katsoo, niin syksyhän nyt todella on. Onneksi sateiden välissä jopa aurinko pilkistää välillä, ja saa taas ihastella syksyn väriloistoa.

50 km

Pyörälenkki teki yhteensä 50 km! Pidimme puolimatkassa usean tunnin tauon ystäväperheen luona. Päivä oli monella tavalla rikas. Saimme nauttia sydämellisestä seurasta, lounastaa hyvää ruokaa ja päälle tuli hyvä kuntolenkki. Kotona sain hierontaa rasittuneille lihaksille. Hyvin pelitti Tunturi Donna, kiitokset pikkuveljelle! Ostin hiljattain pyöräilykypärän ja kivat hanskat, seuraavaksi tarvin pyöräilyhousut.

Kesämietteitä

"Täällä on voikukka-aika." Näin alkoi kirje, jonka lapseni kirjoitti kummitädilleen n. 15 vuotta sitten. Kirje jatkui: "Puhettakaan oltais takit päällä." Voin vain kuvitella lapsen iloa uudesta kesästä. Tänään koin jotain samaa. Näin valtavia voikukka-alueita ja niin lämmintä oli, että puhettakaan oltais takit päällä. :)

Lähimuseo

Meiltä on kivenheiton päässä iki-ihana rautatiemuseo. Alue on kaunis, idyllinen pihapiiri ja itse museokin on todella käymisen arvoinen. Tänään alueella oli karjalaisaiheinen myyntitapahtuma. Erityisen mukavaa oli, kun lapset pääsivät ajelemaan taas pienoisrautatiellä. Aluetta kaunistivat juuri parhaimmassa kukoistuksessa olevat rautatieomanapuut.

Huh hellettä

Ei kai meillä ihan hellelukemiin päästy, mutta melkein. Pihan puolella oli niin kuuma, että piti päästä välillä sisätiloihin jäähdyttelemään. On mukava seurata ihmisiä, kun he nauttivat lämmöstä ja kesästä.
Kotirintamalla on hiljaista, vaikka pari teiniä vielä asustaa täällä. Eivät paljon kinaa ja ovat omissa oloissaan. Toinen poika oli lastenammana. Välillä tulee tilauksia. Hyvä,kun perheet saavat apua kiperiin tilanteisiin. Ja hyvä, kun poika pärjää lasten kanssa.

Lämpöinen äitienpäivä

Heräsin jo varhain ja katsoin jostain syystä heti sähköpostini. Sieltä sain ensimmäisen onnitteluni. Kiitos Juho! Ja kiitos kuulumisista! Meillä on ollut pojan kanssa mukavaa kirjeenvaihtoa jo vajaan vuoden ajan.
Nautimme jo kakkukahvit...kolmistaan. Pikkupojat nukkuvat vielä sikeitä (tuo "pikkupojat" istuu vielä tiukassa meillä). Sää suosii niin paljon, ettei tänään malta paljon sisätiloissa olla. On tyyntäkin vielä, kun lippukaan ei liehu. Oikein hyvää äitienpäivää jokaiselle!

Viikko Espoossa

Taas sain ladata akkuja viikon ajan Espoon maaseudulla. Säät suosivat. Henkilökunnan ammattitaito yllätti jälleen. Jotenkin nautin kovasti siitä, että sain vaan olla ja että toiset tekivät töitä minun hyväkseni. Kannustava ja tsemppaava ilmapiiri kantakoon taas hetken eteenpäin.

Kovan tuulen suojassa...sairauksien keskellä

Tänään on ollut kova tuuli. Aamulla piti tehdä pari pyöräreissua ja jäisillä osuuksilla piti jopa taluttaa pyörää, kun tuuli meinasi kaataa. Aurinko on paistanut iloisesti, mutta mieluummin siitä on nauttinut sisätiloissa.

Ei ole helppoa sopeutua sairauksiin ja opetella elämään ne osana elämää. Olen tänä vuonna viettänyt aika paljon aikaa sairaalassa ja lääkärien vastaanotoilla. Sairauksien keskellä ihminen voi tuntea itsensä terveeksi, sikäli kun sairaudet ovat hallinnassa ja olo hyvä. Minun kohdalla yhä haetaan tasapainoa ja hyvää oloa. Lääkemuutoksia tehdään viikottain, koska sivuoireet mienaavat kaataa koko ihmisen. Eräs Kelan työterveyslääkäri kertoi hauskan jutun:" Tapasimme Kalle Könkkölän kanssa lentokentällä. Hän odotti avustajineen ja monine laitteineen koneen lähtöä. Kysyin Kallelta, mitä kuuluu. Kalle vastasi, että kiitos hyvää nyt, kun on saanut olla terveenä."

Kommellus

Täytyy julkaista yksi kommellus brittien puolelta. Autoa piti peruuttaa ahtaalla tieosuudella ja etupyörä putosi reilunkokoiseen kuoppaan...niin paljon, että takapyörä nousi ilmaan. Otettiin tunkki avuksi ja vielä three strong men, jotka kävelivät seurueessa. Onnistuneesti miehet ja kolme kappaletta naisia saivat renkaan pois kuopasta ja auton normaaliin asentoon. Miehet nostivat, ja naiset istuivat painona auton takapäässä. Tilanne oli hauska, täynnä puhetta ja elämää. Koko porukka puhui yhteen ääneen, osa espanjaa, osa englantia.

Muisto

Viime viikon matka on nyt siis muisto vaan. Mukava sellainen. Paljon tuli otettua askeleita, paljon tuli auton mittariin kilometrejä, paljon oli näkemistä, monta uutta tuttavuutta. Nämä kuvat ovat brittien puolelta, vaikka suurimman osan lomasta vietimme Espanjan puolella. Laitan uusia kuvia myöhemmin lisää.

Matkakuumettako?

Ehkäpä. Rauhassa olemme pakkailleet. Tuntuu kokoajan paremmalta ajatus päästä pakoon arkea ja talvea. Pakastinta on täytetty, samoin jääkkaappia, talousrahat uskottu pojalle, kirjat haettu kirjastosta, pyykätty jne. Totisesti jokainen huomaa, etten ole paljon matkustellut. :)

Pohdintaa

Sair.lomaa on kulunut monta viikkoa. On todella tuntunut hyvältä vain olla, tehdä rauhassa arkisia pikku hommia, ajatella ym. Paukkupakkasaamuina olen saanut jäädä köllöttelemään omaan sänkyyn. On ollut ruhtinaallista, vaikka se, mistä loma alkoi, ei ollut ruhtinaallista. Elämän varrella tulee kaikenlaista, ja jokaisella on oma ainutlaatuinen tarinansa.
On ollut monesti mielessä, että pitäisi kirjoittaa blogiin, mutta pää on ollut tyhjä. On näköjään aikakausia, jolloin tekstiä ei heru, vaikka haluakin olisi. Monenlaista kivaa on ollut, murheitakin...laidasta laitaan.
Ehkäpä ensi viikon jälkeen tuon Blogiin jotain kivaa. Lähden puolisoni kanssa ensimmäisen kerran yhteiselle etelänmatkalle. Lähdemme matkalle kuin lapset...innoissamme vailla odotuksia ja suuri suunnitelmia. Kuljen varmaankin taas kuin Liisa ihmemaassa (samoin, kuin Kreikassa pari vuotta sitten). Eilen poljin hyisessä pakkassäässä ja mietin, että näitä pakkasia en totisesti haikaile ensi viikon aikana.

Neljännesvuosisata

on nyt kulunut siitä, kun avioiduin. Tänään on ollut kiva päivä kaikkine yksityiskohtineen. Viime viikot on menneet jonkinlaisessa usvassa. Lähes joka päivä olen nukkunut kunnon päiväunet, ja olen yrittänyt ottaa elämän muutenkin rauhallisesti. Silti on ollut paljon ajatuksia ja miettimistä. Tänään olen halunnut unohtaa kaiken kurjan. Katselen kaunista kukkakimppua ja uutta korua, vietän jo mielessäni lomaa, joka odottaa meitä muutaman viikon päässä. Olen myös työhuolet saanut heittää jonnekin kauas. Hyvä minä!!