Joulun alla

Tänne on tullut talvi, ainakin hetkeksi. Meidän vuodenajat ovat kyllä hyvin vaihtelevia, samat pensaat ovat kesällä tuuhean vihreitä ja nyt valkoisen lumen peittämiä. Näin joulun alla valkeus tuntuu hyvältä, vaikka aamulla saa auton kaivaa lumen keskeltä. Tänään kaikuivat ensi kerran joululaulut, tunnelma alkaa hiljalleen viritä. Kaupallisuus pilaa aina vähän tunnelmaa. Pojat kantavat koteihin mainoksia ja kaupat kilpailevat asiakkailla. Tästähän voi toki pysyä pois, kukaan ei vaadi meitä hyörinään mukaan. Tosin poikien pitää hoitaa työ ja kantaa mainokset. Tällä viikolla tehdään ensimmäinen erä piparitaikinaa. Perinteisesti se syödään taikinana ja toinen satsi vasta leivotaan.

Alkaa adventin aika

Lapset olivat tänään laulaneet kirkossa Hoosianna-hymnin. Toivottavasti itsekin pääsen sitä vielä laulamaan. Nyt ääni ei viriä ollenkaan johtuen flunssasta. Jotenkin tämä adventin aika virkistää, se valmistelee meitä johonkin mukavaan ja arvokkaaseen aikaan. Toivon ja pyrin, ettei se täyttyisi hössötyksellä ja stressillä.
Perinteisesti kaivamme esiin joulutähden, se on kulunut aina meidän jouluumme. Ulos laitoimme jo valoja, nyt vain lumi on lähes sulanut ja maisema ei ole enää kaunis. Odotan pieniä pakkasia ja lunta, se on mukavampaa kuin totaalinen pimeys ja kostea ilma.

Harmittaa, kun kirjoittelu on jäänyt. Suurin syy lienee se, että tietokone on aina varattu. Lisäksi tarvin yhä apulaisen, jotta saan julkaistua kuvia tänne. Lapseni kyllä auttaa, mutta välillä väsyn pyytämään apua. Nyt tapahtunee historiaa, jos saan julkaistua tekstin ja kuvat ilman kenenkään. apua. Olen yksikseni kotona ja yritän selvitä tästä minulle vaativasta tehtävästä. Kirjoituksista selviän ja toki sitä voisi tehdä vaikka päivittäin ( jos tietokone vapaana ). Jotenkin kuvat kuitenkin elävöittävät ja kertovat usein enemmän kuin sanat.
Olen taas kipeänä, mikä harmittaa minua kovasti. Olisin todella mielelläni mennyt töihin. Yritän levätä tämän ja huomisen päivän, jotta selviän vkl:na töihin.
Syksyn aikana on ollut paljon asioita, joista olisin halunnut kirjoittaa tänne. Mielessä on vielä mukava marjareissu kotiseudulla, usein se tulee mieleen, kun haen pakastimesta herkkuja. Lisäksi muistan mukavana asiana puolukoitten keiton. Hillo on maistunut.
Yhteinen matka kaikkine kommelluksineen Saksaan on myös tuoreena muistissa. Tutut paikat käytiin läpi ja ihanana höysteenä oli vielä tutut ihmiset, joita saimme tavata. Erityisesti lapsille matka oli, uskoisin, suurenmoinen. Itse tuntee kuplivaa iloa siitä, kun näkee lasten ilon.
Parina vkl:na saimme täällä koti-Suomessa tavata saksalaisia ystäviämme. Niistä on myös jäänyt mukavat muistot.
Nyt on pieni ystävämme, lasten serkku, jäänyt pitkälle vapaalle ja toivomme näkevämme häntä vähän useammin. Ihmeellinen vaikutus on sillä, kun ystävämme saapuu meille; kaikkien pahntuulisuus tai tylsä mieli katoaa.

Päivityksiä

Päivityksiä

Meni yli kuukausi niin, etten saanut mitään tekstiä aikaiseksi. Sairaudet oavt tehneet minut hitaaksi ja saamattomaksi. Ihminen on niin kokonaisvaltainen. Antibiootit olivat saattaa minut hulluuden partaalle, jätin kuurit kesken. :( Tavoitteena on pysyä kunnossa seuraavat kolme viikkoa, ettei hartaasti odotettu matka mene mönkään.
Meillä oli vkl:n ajan vieraita yhteensä 5 kpl. Seura oli hyvinkin virkistävää, kiitos teille. Kuljailimme eilen Helsingin suunnalla ja Hyvinkäällä teimme pienen kiertoajelun, koska tämäkin seutu oli osalle väelle tuntematonta.
Syksyn tuulet ovat repineet puut jo osittain paljaaksi. Nyt alkaa syksy kääntyä ikäväksi, kun päivät lyhynevät ja puut pudottavat lehtensä. Odotan jo marraskuuta: kun se tulee pian, on se sitten nopeammin ohitse.

Monenmoista

On vähän vierähtänyt viime päivityksestä. Pitkä työputki teki vähän saamattomaksi, nyt on vapaa vkl takana ja LOMA häämöttää...
Tänään tehtiin tyttärelle operaatio, monta vuotta kiusannut patti poistettiin jalkapohjasta. Nyt pitää siis hyppiä yhdellä jalalla, kun leikatulle jalalle ei saa varata :) Meidän paikkakunnalla on kaunis, mukava päiväkirurginen hoitoyksikkö, vierailin siellä tänään ensi kertaa. Tytär oli nauttinut erityisesti hyvästä hoidosta ja ystävällisestä kohtelusta.
Itse olen jo kahdesti hoidattanut itseäni akupunktiolla. Viime käynnistä on jo melkein viikko aikaa ja iskiaskipu vain kummittelee, mutta ei uskalla putkahtaa esille. On tuntunut tosi ihmeelliseltä kun kipua ei enää kaiken aikaa tunnukaan. Seuraava hoitokerta on ensi perjantaina. Osaan jo todella rentoutua hoidossa, viimeksi näin jopa unia.

Kirpparilöytöjä

Tein tänään hauskoja kirpparilöytöjä. Lasten liivit käyvät pikkunaperoille. Meillä ehdotettiin, että toinen voisi olla Pasi-nukelle ja toinen Pasin äidille. Pasin äiti on ollut lomalla, emmekä ole nähneet pitkään aikaan. Odotamme täällä jälleennäkemistä.
Löysin myös virkattuja sipulipusseja. Pussukat ovat kyllä niin söpöjä, että niille voisi keksiä muutakin käyttöä.

akupunktio

Tänä aamuna riensin hoitoon, kun iskias jomottaa kaikenaikaa niin kovasti. Yritin päästä ko. hoitoon Virossakin, mutta hoitava lääkäri oli juuri silloin lomalla. Nyt siis kävimme aluksi läpi sairaudet ja vaivat, sitten asetuin rennosti pritsille ja hoitaja tökkäsi alaselkään ja jalkoihin yhteensä 14 akupunktioneulaa. Pieni nipistys tuntuu silloin, kun neula asetetaan, mutta eipä enempää. Jomatus reidessä tuntui siinä vast.oton tuolilla istuessakin, mutta eipä tuntunut sitten kun nousin ylös. Nyt otan kotona rennosti ja tarkkailen, palaako kipu.
Syksyn tuntu oli aamulla , kun lähdin. Aurinko paistoi kyllä, mutta ei kovin lämpimästi. Vähän pelottaa, joko syksy alkaa.

Helsinki

Sain eilen viettää mukavan päivän Helsingissä aivan yksikseni. Shoppailu ei niinkään kiinnostanut, vaan kaunis, viehättävä ympäristö. Istuskelin Espan puistossa, käveleskelin edestaas ja kuvasin muutaman kivan paikan tai kohteen. Lopuksi vietin illan kauniissa kirkossa. Kirkon vierellä oleva Kiseleffin talo on kaunis ja omaperäinen nykyasussaan. Tavaratalo Stockmann on palvellut tässä rakennuksessa 1800-luvulla. En poikennut sisään, koska olin liian myöhään liikkeellä. Eino Leinon patsaalla huvitti lokki, joka ei ollenkaan kunnioittanut edesmenneen runoilijamme muistomerkkiä. Pieni "kioski" Espan puistossa oli ihana. Helsinki on kaunis, mukava kaupunki, josta saamme olla ylpeitä.

Kotitunnelmia

Tänään ukkosti ja pieni sadekuuro pyyhkäisi ohitse. Sitä ennen sää tuntui huippukuumalta. Nyt kaikki on taas entisellään. Äiti joutuu täällä kotona koville... Kävin kirjastossa ja löysin monta tavattoman mielenkiintoista kirjaa. Kun niihin uppoutuu, unohtuu helposti aika ja paikka, työt jäävät tekemättä jne. Kesken kaiken minut repäistiin turvaamaan kotirauhaa. Sellainen on äidin osa. Lapset ovat usein eri mieltä ja osoittavat sen monella tavalla: kovalla äänellä, nyrkkiä puiden tai jopa iskien. Äiti menee väliin ennenkaikkea turvaamaan kodin rauhan ja suojelemaan pukareita niin ettei tule pahaa jälkeä. Joskus on niin autuaasti kirjan lumoissa, ettei tunnu ollenkaan mukavalta repäisy nykyhetkeen.

Loma loppumassa

Kolmas lomaviikko on loppumassa, ja työt alkavat maanantaina. Kolme viikkoa pitää pakertaa ja sitten on neljäs lomaviikko. Toivottavasti sää pysyy kauniina! Monenlaista on lomaan mahtunut, rippijuhlat, Saarenmaan reissu, vkl Jämsässä, pari päivää Lounais-Suomessa, retkipäivä pääkaupunkiseudulla ym. Lopuksi on mennyt päiviä kotona löhötessä, vaikka samalla olen saanut monta paikkaa järjestykseen ja monta vaatekappaletta kuntoon päälle pantavaksi. Olen myös ahkerasti hoitanut ulkokukkia, pidän kovasti kukista, niistä on paljon iloa. Nyt tuleekin arvoitus kaikille: mikä on alimmaisen kukan nimi?
Kotona elämä on tavallista tahinaa, välillä hyväntahtoista ja välillä vähemmän. Kesä kuitenkin on tuntunut todella mukavalta, on monenlaista ilonaihetta. Tuleekohan enää kesää, että koko perhe on koolla...

Kuressaaren hyvää ruokaa

Iltaisin kävimme nauttimassa paikallisia herkkuja. Bussioppaamme Kristi neuvoi hyviä ruokapaikkoja ja eräs niistä sijaitsi aivan hotellimme lähellä.

Matka Saarenmaalle

Juhlien jälkeen piti ajatukset nopeasti vaihtaa matkaan ja lomailuun. Seuraavana aamuna nousimme Hyvinkäältä matkatoimiston bussiin ja niin alkoi matkamme Saarenmaalle Viroon. Sitä mukaa, kun maisemat alkoivat vaihtua, unohtui kotiaskareet ja -huolet. Laivamatka taittui pariin tuntiin ja Tallinnan satamasta lähti maan oma bussi kuljettamaan joukkoa kohti määränpäätä. Meitä odotti Kuressaaren kauniit maisemat ja Meri-hotellin päivällinen, kun saavuimme perille klo 17 aikoihin.
Päivät kuluivat nopeasti hoitojen, ruokailujen ja vapaa-ajan vuorotellessa. Joka ilta kuljimme katsellen kauniita maisemia, maan kulttuuria ja saaren asukkaita. Kohtelu oli pääsääntöisesti hyvää ja ystävällistä, auttaminen pyyteetöntä.

Lomaillessa

Kesäloma alkoi vauhdikkaasti. Jo vkl:na saimme viettää nuorimman lapsemme rippijulia aloittaen aamulla Hausjärven kirkossa ja jatkaen sen jälkeen kotonamme Muottikadulla. Eliaksen vieraana kävivät kummiperheet, isovanhemmat, täti ja eno perheineen. Meillä oli mukava, lämminhenkinen ja kotoinen juhla. Jollain lailla olo oli myös haikea, koska nämä olivat viimeiset rippijuhlat oman perheen keskellä. Kirkossa pappi sanoi, että tämä vaihe on jo yksi askel aikuisuuteen, voi voi miten vaikeaa on lapsista luopumunen.

Kesäaikaa

Nyt kesäajan meillä on täysi miehitys kotona. Joskus tuntuu, että on vähän ahdasta, varsinkin kun kurkkaa poikien huoneeseen. Sopu sijaa antaa. Tiskiä tulee varsin paljon tai ainakin sen huomaa paremmin kun ei ole ast.pesukonetta. Halukkaita tiskaajia ei liikaa ole, ja äiti aina välillä räpättää, että kun joku taas tiskais. Tytär sitten fiksuna laati tiskaajien listan ja laittoi sen näkyville jääkaapin oveen. Sitä mukaan kun lista osui itsekunkin silmään, alkoi siihen tulla korjauksia. Näette ne tässa.

Tänään alkaa pakkaushommat vkl:n reissua varten. Kerrostalon häkkivarasto on niin täynnä, että ovi on työnnetty puoliväkisin kiinni. Retkivälineet ovat tietysti kauimmaisessa nurkassa. Siinäpä tälle vapaapäivälle urakkaa. Mieheni kanssa majoitumme kr.opistolle, jossa on puhtaat, pedatut sängyt ja paksuhko patja. Kuulostaa hyvältä. Mikähän lienee säätilanne vkl:na...onko korviin kantautunut ennustuksia?

Aamun hiljaisuudessa

Sitkeä flunssa on vaivannut jo yli viikon, harmittaa kun ei jaksa tehdä mitään. Oikeasti joutenolo ei ole mukavaa. Usein kiireitten ja touhun keskellä mietttii, että kun ois aikaa istua ja ihmetellä...Nyt ois aikaa, mutta ei tämäkään ole mukavaa. Milloinhan sitä on tyytyväinen!?Eilen kävin keuhkokuvissa ja yritän jo tänään kysellä rtg-lääkärin lausuntoa. Pelottaa, ettei vain keuhkoista löydy varjostumia. Lämpö on sahannut jo yli viikon ajan.
Meillä on aamuisin hiljaista, ensimmäinen työläinen paineli matkaan jo puoli kuuden jälkeen, nuorimmat nukkuvat pitkään. Itse olen sair.lomalla ja saan siis nukkua milloin haluan, aamuin tai illoin.
Täällä on sää muuttunut koleaksi, ukkosmyrsky riehui toissa yönä pelotellen lähes jokaista. Lämpöasteita on nyt 11 ja tuulee kohtalaisesti. Minulle tämä sopii, jostain syystä kaipaan flunssaisena raitista ilmaa.
Valituista paloista löytyi tähän flunssa-aiheeseen kiva luttu, julkaisen sen tässä.

OPETIN peruskoulun toista luokkaa. Kun yksi lapsista vilustui ja jäi kotiin, pyysin muuta luokkaa kirjoittamaan hänelle kirjeen, jossa toivotettaisiin pikaista paranemista. Koko joukosta oli suosikkini tämä:
Hei Ville
Toivon etä parnet pian ja josset niin muistan sua ikusesti. Rakain terveisin Antti

Ihana, kun sai aamusta nukkua pitkään, melkein puoli yhdeksään. Jotenkin harmitti repäisy arkeen...Pikkupojat olivat lähdössä kouluun, lukukauden viimeiseen päivään ja siistit vaatteet olivat YLLÄTYS YLLÄTYS hukassa. Piti löytyä siistit kauluspaidat ja toinen pojista olikin jo pukeutunut, mutta toiselle ei meinannut löytyä...aikaa 10 min. Hyllyn uumenista löytyi yksi ruttuinen, toinen oli siisti mutta pieni, yksi ei vain ollut hyvä...Lopulta löytyi yksi, mikä kelpasi. Olisi kuitenkin ollut liian aikaista katsella vaatteita illalla ja ehkä silloin oli muutakin tekemistä...Sinne pojat hävisivät koulumaailmaan vielä hetkeksi ennen lomaa. Tuliaisina palatessa lienee valkoiset, viralliset paperit täynnä tekstiä ja numeroita. Meidän perheen historiassa alkaa syksyllä viimeinen peruskouluvuosi. Niin aika kuluu, lapset kasvaa ja itsekin vanhenee.

Lapsen uusi kone

Kirjoitan tata tekstia nuorimman lapsen uudella koneella, hyvin pienella tietokoneella. Joitakin kirjaimia puuttuu jarjestelemasta, huomaatte ne tasta tekstista. Kone toimitettiin Latviasta ja lapseni on hyvin onnellinen tasta laitteesta. Muutama kuukausi tahan saastettiin rahaa ja monta lehtea on jaettu, mutta nyt on hyva mieli kaikesta uurastuksesta. Muistan hyvin hetken, kun kotiimme kannettiin ensimmainen tietokone. Naytti, etta lapsiltamme putoaa silmat, niin yllattyneita olivat. Kertasivat yha uudelleen, etta MEILLE! Nyt naita koneita on jo useampia, mlkein kaikilla omansa. Minulle tallainen kone ei ole valttamaton. Mukavuutta se kylla tuo, kun laskujen maksu on niin vaivatonta ja sahkopostiakin kaytan kohtalaisen paljon. Tama blogin kirjoittaminen ja blogien seuraaminen on ennenkaikkea mukavaa puuhaa.

Ahkeruus on ilomme!

Tänään olisi kenen tahansa kannattanut käydä meillä! Olen leiponut suolasta kinkkupiirakkaa, pullia ja mustikkapiirakkaa. Olen nykyään aika hidas tarttumaan taikinakuppeihin, mutta tänään jostai syystä tein noinkin paljon. : ) Mustikoista tuli mieleen viime kesän loppu, kun kävin isän kanssa mustikassa. Oli hieno syyskuun alun päivä, aurinko paistoi tosi lämpimästi. Mustikkareissun jälkeen kuokimme aika paljon perunoita ja siinä ihmettelin, miten oma äiti on vielä riski ja hyväkuntoinen. Hän oli nimittäin kuokkinut valtavan määrän meidän marjareissun aikana. Me isän kanssa jatkoimme siitä. On mukava asia, kun on saanut omistaa vanhempia näinkin kauan ja kohtalaisen hyväkuntoisena. Mitä nyt sitten joskus jotain muistikatkoja ollut... : )

iltavieras

Minulla oli eilen vieras, pieni sellainen, olipa vähän apunakin. :) Vieras halusi välttämättä tiskata, vaikka sanoimme, ettei tarvi kun hän on vieras. Vieras oli hyvin mukava ja tarpeellinen, sillä hän piti kaikkia liikkeessä ja valppaina. Kuitenkin kaikki olivat vierailun jälkeen selvästi virkistyneitä. Pohdimme yhdessä mm. sitä, kuka on tyttö ja kuka poika. Vieras tiesi melko hyvin. Talon isäntään vieras suhtautui varauksella, kun isäntä oli vähän kutittavaa sorttia. Kyllä he kuitenkin ihan sopuisasti elivät. Vieras oli myös aika määrätietoinen, tiesi tarkasti , kenen viereen kulloinkin halusi istua tai kenen sylissä halusi istua. Lisäksi hän valitsi aina sen, joka saa syöttää tai pukea. Pyllynpesua ei tarvinnut valita, kun hän itse kertoi, että pylly on aivan vasta pesty. :)

kevät kevät...

Kevätihmisenä seuraan luonnon puhkeamista. On ihana nähdä silmujen aukeaminen, kukkasten ilmestyminen yms. Tänään näin, miten harvennettu metsäryteikkö oli valkoisenaan valkovuokkoja.

Alkuviikon mietteitä

Meillä oli virkistävä ja sisältörikas viikonloppu. Kylässä kävi lasten täti ja eno perheineen. Lauantai meni Helsingin riennoissa. Säät hellivät meitä ja tänäänkin on ollut hyvin kesäistä, varjossa +20. Taas mietin, että onko kesä oikeasti näin mukava. Tuosta täti- sanasta tuli mieleen vanha juttu, kun lasten toinen täti asusteli joskus meillä parin kuukauden ajan. Nuorin lapsemme oli silloin tulollaan ja saimme apua tädistä. Kun arkea elettiin, kysyi kerran vanhin poikamme isältään, että onko tuo täti vähän hupsu... Täti oli kova laskemaan leikkiä ja hassutteli puheillaan. Meidän lapsille ovat nämä tädit hyvin tärkeitä ja kohtaamiset virkistävät kovasti.

Uudet verhot

Saimme lahjaksi uuteen kotiimme verhot. Väri ei oikein tule esille, se on vaaleanpunainen ja malli on juhlaunikko.

su-illan ajatuksia

Sairaslomalla meni tämä viikko ja vieläkin niska ja hartiat kipuilevat. Ensi viikko on vuosilomaa ja yritän parannella itseäni. Päivä on ollut ankea sään suhteen, vettä tihuuttanut hiljakseen ja koko meidän väki on ollut nuutunutta ja vähäpuheista. Mieheni läksi yhden pojan kanssa su-illan seuroihin, me muut jäimme kotiin. Minun olisi pitänyt kulkea pää kenossa, joten jäin mielelläni kotiin. Huomenna alkaa taas lapsilla arki ja aherrus. Joskus äitinä mietityttää, ahertavatko he tarpeeksi. Tuntuu, että läksyjä on aika vähän...Ja että asiat osataan...kuitenkin koenumerot usein kertovat toista.
Perjantaina haettiin yhdelle pojalle Vantaalta mummis, tuntui hyvältä ja tukevalta pyörältä. Onnellisena on poika tehnyt kiekkaa kodin ympärillä. Nyt oma pyöräni vapautui, kun kaikilla on pyörät. Toivon kovasti ensi viikolle aurinkoa ja lämmintä.

Keskiviikon rutiinit

Rutiini on poikien lehdenjako. Äiti kilttinä lajitteli puolet lehdistä. Pojat ovat reippaasti jakaneet jo puolitoista vuotta. Vanhempi pojista aikoo ostaa omilla jakorahoilla mummiksen. Toinen poika säästää johonkin pieneen tietokoneeseen. Samalla jakaminen on reipasta kuntoilua. Pieni serkkutyttö kävi vasta kylässä ja kysyi vanhemmalta pojalta, että pitääkö sun mennä jakamaan lehtiä, hänkin muistaa, että pojat jakavat. Joskus pojat tiputtavat lehden myös serkkutytön luukusta.
Tänä aamuna satoi vettä taivaan täydeltä. Nyt on tuulista ja koleaa. Olen tehnyt pieniä "rästitöitä, ts. ommellut pyyheliinoihin ripustuslenkkejä, lyhentänyt yhdet housut ja yhden tunikan jne. Vielä pitäisi ommella yhdet verhot. Ne jäänee huomiseksi. En pysty vielä täysillä mihinkään terveydellisistä syistä. Nyt olisi hyvää aikaa käydä niitä laatikoita läpi, mitkä jäivät muuton yhteydessä tutkimatta. Poikien vaatekaapit pitänee myös käydä läpi, saapi pestä sitten muutaman koneeellisen pyykkiä. Koitan kuitenkin ensin hoitaa itseni kuntoon.

Ma-illan tuskaa

Tämän päivän aamu oli ehdottoman huono. Niska oli tavattoman kipeä, pää ei oikein kääntynyt mihinkään suuntaa. Tuskaisena tein aamutoimet, otin Ibumaxia 600 mg ja painelin työmaalle. Ajattelin, että lääke alkaa helpottaa tilannetta. Mitä vielä, olo paheni kokoajan, ja vaivoin sain hoidettua työni. Työpaikkalääkäri tutki ja kirjoitti diagnoosiksi Torticollis. Kaipa se on jotain niskalihasten jumiutumista. Olo on kaiken aikaa hyvin tuskainen, särkylääke tekee sekavan ja rauhattoman olon. Lomaa lääkäri kirjoitti koko viikoksi. Ensi viikko on ansaittua lomaa, joten levätä ehtii todellakin. Nyt olo on tylsä siksikin, kun en pysty olemaan kauan paikoillaan, särky alkaa jyllätä hetinmiten. Voi tätä tuskaa... :(

perjantai-ilta

Moni huokaisee perjantaina, että yes, viikonloppu. Mun vapaat loppuvat tähän, edessä seitsemän aamuvuoroa. Tänään on ollut ihana päivä, lämmintä, niin lämmintä. Suunnittelimme lasten kanssa, miten järjestelemme pienen pihamme kesäksi. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että keinu pitää saada. Minä haluan paljon kukkia: köynnöksiä ja kukkivia. Ruukut odottavat jo Kekkilän mullan kanssa.
Eilen piti juhlistaa päivää kaakun kera, kun toiseksi vanhin lapsemme pääsi armeijan leivistä siviiliin. Olen oikein innoissani, kun saan kaikki lapset kesäksi kotiin. Tänään sain uuden viestin, tyttäreni on saanut työharjoittelupaikan Oulusta Katri Antellilta. Tämä jakso alkaa jo kahden viikon kuluttua ja kestää neljä viikkoa. Saatettakoon tämä myös monien tätien tiedoksi. Jos samasta paikasta lohkeaisi myös kesätöitä, kaikki lapsoset eivät sitten olisikaan kesällä kotona. Tällaista elämä on, huomisesta ei kukaan tiedä... :)

Keskiviikko 2.4.

Kaikella on hintansa, silläkin, että lainaa jatkuvasti pyöräänsä muille. Pikkupojat ovat talven ajelleet minun rakkaalla Helkamalla ja yllätys yllätys...Takapyörä vispaa niin kauheasti, että lähinnä hävettää ajaa, sitten vaihteet paukkuu...Tuli surullinen olo, kun pyörä on ollut minulle niin tärkeä. Oton pyörä on tosin niin pieni, että polvet hipoo leukaa polkiessa, siksi olen myötämielisesti lainannut pyörääni ja olen hyvällä mielin kuunnellut ylistäviä lausahduksia siitä, miten hyvä pyörä äitillä on. Taidan kääntyä pikkuveljen puoleen, hän joskus mainitsi, että kaikki pyöräilijät ovat hänen ystäviä. On näet niin tykästynyt pyöräilyyn.
Kävin nuorimpien poikien vanh.illassa ja juttelin opettajan kanssa, sanoi pärjäävänsä poikien kanssa. Harvinaista on varmaan se, että poikien luokanvalvoja on yhtäjaksoisesti ollut meidän lasten luokanvalvojana nyt kohta 8 vuotta. Siis hän oli vanhimmalla pojalla kolme vuotta, tyttärellä heti perään kolme vuotta ja nyt nuorimmilla pojilla toista vuotta. Kun poikien peruskoulu loppuu ensi vuoden jälkeen, ostan yhdeksän ruusua, joka vuodelle oman.

Kevät tullut!

Kylläpä lämmin ilma hellii meitä. Ihmeteltiin eilen kävelylenkillä, että onko kesä oikeasti näin ihana, on ikäänkuin unohtunut tässä ankean talven aikana. Olen "kevätihminen", aina tuntuu mukavalta kesän odotteleminen ja luonnon herääminen.

Varrasvirkkaus

Uusi blogi!

Ympäristön suuren painostuksen vuoksi aloitin nyt oman "julkisen" päiväkirjan. Nyt kaikki tuntuu kankealta, mutta ehkäpä tämä alkaa sujua. Otto ystävällisesti ohjasi minua niin, että kaikki on nyt valmiina ja voin kertoa ihanan perheeni tapahtumista ja omista ajatuksista.