Harmittaa, kun kirjoittelu on jäänyt. Suurin syy lienee se, että tietokone on aina varattu. Lisäksi tarvin yhä apulaisen, jotta saan julkaistua kuvia tänne. Lapseni kyllä auttaa, mutta välillä väsyn pyytämään apua. Nyt tapahtunee historiaa, jos saan julkaistua tekstin ja kuvat ilman kenenkään. apua. Olen yksikseni kotona ja yritän selvitä tästä minulle vaativasta tehtävästä. Kirjoituksista selviän ja toki sitä voisi tehdä vaikka päivittäin ( jos tietokone vapaana ). Jotenkin kuvat kuitenkin elävöittävät ja kertovat usein enemmän kuin sanat.
Olen taas kipeänä, mikä harmittaa minua kovasti. Olisin todella mielelläni mennyt töihin. Yritän levätä tämän ja huomisen päivän, jotta selviän vkl:na töihin.
Syksyn aikana on ollut paljon asioita, joista olisin halunnut kirjoittaa tänne. Mielessä on vielä mukava marjareissu kotiseudulla, usein se tulee mieleen, kun haen pakastimesta herkkuja. Lisäksi muistan mukavana asiana puolukoitten keiton. Hillo on maistunut.
Yhteinen matka kaikkine kommelluksineen Saksaan on myös tuoreena muistissa. Tutut paikat käytiin läpi ja ihanana höysteenä oli vielä tutut ihmiset, joita saimme tavata. Erityisesti lapsille matka oli, uskoisin, suurenmoinen. Itse tuntee kuplivaa iloa siitä, kun näkee lasten ilon.
Parina vkl:na saimme täällä koti-Suomessa tavata saksalaisia ystäviämme. Niistä on myös jäänyt mukavat muistot.
Nyt on pieni ystävämme, lasten serkku, jäänyt pitkälle vapaalle ja toivomme näkevämme häntä vähän useammin. Ihmeellinen vaikutus on sillä, kun ystävämme saapuu meille; kaikkien pahntuulisuus tai tylsä mieli katoaa.
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti