Aurinkoa

Eilen ajelimme Nastolaan vierailulle ystäviemme luo. Pysähdyimme jonkin järven rannalle katselemaan maisemia. Järvessä oli vielä haperoa jäätä ja 20 metrin päässä kasvoi leskenlehtiä. Näin myös sinivuokkoja, mutta auto liikkui enkä saanut niitä "filmille". Aurinko hemmotteli meitä koko pitkän päivän kuten on tämänkin päivän tehnyt. Krookukset, skillat ja muut kevätkukat ilahduttavat erityisesti minua. Haluaisin jo kovasti laittaa kuistille orvokit, kun kestävät kylmääkin. Varjossa oli tänään parhaimmillaan +21c.

Lomalla

Olenko mitään saanut tehtyä loman aikana...kaikenlaista pientä, mitään tavoitteita ei ollut. Tänään silitin erään kirpparilöydön ja ripustin sen meidä mh:n ikkunalle. Sitä olen nyt illan ihaillut, minun mielestä tosi kaunis, mitähän mieltä muut ovat...
Siistin meidän takapihaa ja ärsyyntyneenä haravoin tupakantumppeja, yläkerran mies heittelee niitä talvella. Viime kesänä huomautin hänelle asiasta, kun meidän ulkopöydälle lenteli tuhkat. Hän lupasi parantaa tapansa...
Tänään on ollut kaunis ja kohtalaisen lämminkin ilma. Olen päässyt kokemaan yhtä kesän nautinoa, ripustanut pyykit ulos kuivumaan. Nautiskelin lämmöstä takapihalla ja nukahdin keinuun.

Kaipuu

Minulla on hirveän ikävä lapsia, jotka ovat jo tahoillaan asumassa. Ei tämä sitä tarkoita, että he heidän pitäisi olla täällä. Olen hyvin iloinen, että he ovat paikkansa löytäneet ja heillä elämä on hyvin. Välillä ikävä kuitenkin puristaa kovasti ja tunteille ei voi mitään. Meillä on kotona hiljaista. Nykyajan surffailu tekee sen, että lapset istuvat omissa oloissaan koneittensa äärellä. Onneksi yksi lapsista on sosiaalinen, äitin kaveri. Isojen lasten ikävä on osaksi sitä, että he ovat jo aikuista seuraa ja hyvin hyvin tuttuja. Meillä on niin paljon yhteisiä asioita...Jonkinlaista kriisiä poden, kun he ovat poissa.

Lumi sulaa

niin, että enää on vain pieniä kasoja ja kertymiä. Aurinko ei ole paljon pilkottanut, mutta lämpötila on ilahduttanut kertoen keväästä. Pyhät vierähtivät, nyt neljä työpäivää ja sitten taas lomaa. Onneksi jätin vuosilomia keväälle, silloin niitä tarvitsen.
Jotenkin työ on viime aikoina tuntunut raskaalta, koko elämä raahustamiselta. Yöt nukun huonosti, tai oikeastaan iltaisin en saa unta ja siten yöt jäävät lyhyiksi. Päiväunia välttelen juuri tämän vuoksi, mutta välillä annan periksi. Tuntuu hassulta koko nukkumishomma, kun ennen, vuosia sitten uni alkoi maistua heti, kun pimeä koitti. Nyt pyörin ja huokailen, luen ja kuljen ympäriinsä, vaihdan sänkyäkin, mutta mikään ei auta. Olo on aina vähän kurja, en ole pitkiin aikoihin enää tuntenut itseäni virkeäksi.
Niin, nyt iltavuoro odottaa, on mentävä...virkeänä tai vähemmän virkeänä.

Kevät, kevät

vaikka ulkona on sumuista ja sateista. Vanhukset sanoivat minulle eilen, ettei kesä tule jos ei ensin satele. Niinpä niin.
Pari työpäivää vielä ja sitten nautimme pääsiäisvapaista. Ehkäpä poika Pasilasta tulee käymään. Toisen pojan menot epämääräisempiä, liekö koko pääsiäisen jossain kaukana meistä. Kesäkin lienee hiljaisempi meillä, kun pojat viettävät sen tahoillaan. Aika ja tilanteet muuttuvat. Minä pakerran töissä kesä- ja heinäkuun, tänä vuonna loma on vasta elokuussa. Lomaa on tosin myös toukokuussa, toivottavasti mukavat suunnitelmat toteutuvat!

Kevätväsymys

vai mikä lineekin vaivaa, kun kirjoittelu on jäänyt. Olen edelleenkin huono siirtämään kuvia tänne. Nyt aloin taas harjoitella, kun koululaiset läksivät oppimaan. Iltavuoro tosin kummittelee ja kello käy, mutta käytän nyt tähän aikaa ja taitojani.
Viime kirjoituksessa olin lentoon lähdössä, sekä kuvainnollisesti että ihan oikeasti. Meillä oli mukava, rauhallinen, rentouttava ja virkistävä reissu. Otimme paljon kuvia, laitan muutaman tähän näkyville. Nyt ajatuksissa siintää jo uusi matka...Katsoimme lapsen kanssa Google Maps-sivuilta, missä onkaan Hania ja Kreikka. Aika kaukana, tulee olemaan uusi, hieno kokemus.
Meille on tullut vihdoin kevät. Aurinko paistaa ja lumet saavat kyytiä. Pyörä on huollettu ja sillä on upea ajaa. Pitää mennä vielä ennen työn alkua hakemaan tarjoukset.