niin, että enää on vain pieniä kasoja ja kertymiä. Aurinko ei ole paljon pilkottanut, mutta lämpötila on ilahduttanut kertoen keväästä. Pyhät vierähtivät, nyt neljä työpäivää ja sitten taas lomaa. Onneksi jätin vuosilomia keväälle, silloin niitä tarvitsen.
Jotenkin työ on viime aikoina tuntunut raskaalta, koko elämä raahustamiselta. Yöt nukun huonosti, tai oikeastaan iltaisin en saa unta ja siten yöt jäävät lyhyiksi. Päiväunia välttelen juuri tämän vuoksi, mutta välillä annan periksi. Tuntuu hassulta koko nukkumishomma, kun ennen, vuosia sitten uni alkoi maistua heti, kun pimeä koitti. Nyt pyörin ja huokailen, luen ja kuljen ympäriinsä, vaihdan sänkyäkin, mutta mikään ei auta. Olo on aina vähän kurja, en ole pitkiin aikoihin enää tuntenut itseäni virkeäksi.
Niin, nyt iltavuoro odottaa, on mentävä...virkeänä tai vähemmän virkeänä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti