Pakkasta

ja hyvä pyöräilykeli, kyllä! Tiet ovat sopivan kovat ja pyörä rullaa mukavasti. Vaihteet eivät toimi, mutta yksikin riittää. Varasin aamulla matkaan normaalia enemmän aikaa, mutta eipä olisi tarvinnut. Pukeutuminen on haasteellisempaa...ettei palele ja ettei perille tullessa ole kovin hiki. Tänään onnistuin mainiosti, tosin nilkkoja paleli. Matka ei ole minulla pitkä, mutta silti onnittelen itseäni, että jaksan yhä rullailla. Aamulla taas mennään.

Pyry

Kova pyry oli aamulla. Meille tuli talvi yön aikana. Kesärenkaat suditti. Piti ennakoida risteykset tarkemmin. Täytyy kohta vaihdattaa talvirenkaat. Eihän tuo lumi nyt hullummalta tunnu, keväällä voi olla eri tunne. Nyt laitetaan ulkovaloja, kynttilöitä ym. Jotenkin ihastelen meidän maamme erilaisia vuodenaikoja. Irkku-poika(poikamme, joka asuu Irlannissa)kertoi, että siellä talvi on samanlainen kuin meidän syksy.

Pohdintaa

Bradykardiaa vai takykardiaa. Minulla lääkäri totesi bradykardiaa, sydämen harvalyöntisyyttä. Tutkimukset jatkuvat. Syke oli sydänfilmissä niinkin alhainen kuin 52. Pystyykö kukaan tämän tekstin lukija samaan? Tämä vaiva aiheuttaa kyllä kiusallista tykytystä, mikä ei ole ollenkaan mukavaa. Pulssihan on mulla melkein kuin Mietaan Jussilla joskus... olikohan hällä leposyke 39? Muistaako joku?

Voimavararyhmä

Kutsuttakoon ryhmää vaikka yllä mainitulla nimellä. Olen päässyt ryhmän jäseneksi. Kokoonnumme epäsäännöllisin väliajoin keskustelemaan elämän kiemuroista. Opimme toistemme tarinoista ammatti-ihmisten välityksellä. Me pohdimme, vertaamme, tuomme uusia näkökulmia, rohkaisemme, lohdutamme, etsimme vaihtoehtoja -me voimaannumme toistemme tuella. Tänä päivänä vertaistukea käytetään paljon erilaisissa vaikeissa elämäntilanteissa. Olen kokenut ryhmän jäsenenä, että toiminta on todella hyvää, ja ammattilaisten osaaminen on erittäin korkeatasoista. Kumpa mahdollisimman moni elämän vaikeissa vaiheissa löytäisi apua ja vertaistukea.

Viikonloppu

Olipas mukava vkl, kun Oulusta porhalsivat äiti, isä ja sisko ja vielä Kerttu-koirakin. Totisesti vaihtelu rauhaisaan arkeen tekee tosi hyvää. Päivät hurahtivat kovaa kyytiä. Samoja, tuttuja paikkoja koluttiin edelleen: Haka-kirppis, Helsinki, Kirjokaari jne. Mukavaa oli! Muottikadulla sopu antoi hyvin sijaa. Viimeinen lomalainenkin palasi ja nukkui yhden yön kerhohuoneessa...totesi sen ihan hyväksi paikaksi. Kiitos teille vierahat!

Olemisen riemua ja tuskaa

Minun äitiyteni on saanut viime kuukausien aikana paljon arvostusta. Paljon olen puntaroinut elettyjä vuosia, ja oma mieli mielellään muistaa mukavia, iloisia hetkiä. Toki tulee mieleen huonojakin hetkiä, mutta niitä ei enää huonolla muista. Sain tänään taas ryöpyn niskaani. Olen syypää siihen ja tuohon ja vielä moneen muuhunkin. Voi minua! Tunnen, että olen välillä paljonkin tehnyt perheen eteen, enkä ole eritellyt siinä perheenjäseniä. Joku meillä kuitenkin kokee toisin. Ymmärryksemme poikkeavat kovasti toisistaan. Moni on varmasti yltänyt äitiydessään paljon parempaan, mutta siihenkin on tyytyminen, etten tämän parempaan ole pystynyt. Siihen pitäisi tyytyä myös perheenjäsenten.

Mummolassa

Pikkuinen poika vieraili mummolassa! Miten mukavalta tuntuivat pikkuisen hymyt ja naurut, jututkin. Muutaman viikon aikana poika oli niin kasvanut ja oppinut uutta. Elämää rikastuttaa kovasti reipas miehenalku. Nyt puhelemme täällä keskenämme. että kun vauva teki sitä ja sitten tätä. Kiitos teille kun kävitte! Yritetään nähdä vielä ennen joulua.

Illat pimenevät jo äkkiä. Elämä on ollut vähän raahustamista huolineen ja murheineen. Pimeys ruokki tätä vielä lisää. Olen onneksi löytänyt vertaistukea, en siis raahusta yksin. Täytyy luottaa, että parempaa on edessä.

Tutkimuksissa

Hyvinkään sairaala sai minulta täydet pisteet. Päivystys on useimpien mielestä kamala paikka, ja olen itsekin istunut siellä joskus monta tuntia. Nyt kävin sovituissa tutkimuksissa ja ainoastaan viimeinen, ENMG-tutkimus, viivästyi sovitusta ajasta 15 min. Magneettikuvaan pääsin jopa muutama minuutti ennen sovittua aikaa. Kohtelu oli joka paikassa erittäin ystävällistä, ohjeet selkeitä ja toiminta rauhallista ja hyvin hallittua. Tuli mieleen, että on onni asua Suomessa. Mieheni lausahtaa silloin tällöin, että muutetaan Espanjaan. Lämpöä siellä varmaankin riittäis, mutta minua ei asia oikein innosta. En epäile, etteikö siellä hoituisi em. asiat yhtä hyvin, minua ei vain muuten innostaisi lähteä. Epäilen, että olisin siellä hyvin yksinäinen. Vakavasti tästä asiasta ei meillä ole puhuttu...eikä varmaan puhutakaan.
Niin, tutkimukset on tehty ja piakkoin kuulen varmaan tuloksia. Innolla odotan. Kintut ovat kipeät vielä aamuisen tutkimuksen jäljiltä.

Autotonna

Auto ei mennyt katsastuksesta läpi ja odottaa nyt vuoroaan korjaamon pihalla. Syyssää on ollut kuitekin huippuhieno, ja pyörä kuljettaa minut sujuvasti paikasta toiseen. Tuossa säässä on erityisen hyvä hengittää ja nautin hyvin paljon pyöräilystä. Jatkan tätä siis, vaikkaa auto saataisiin kuntoonkin...paitsi jos alkaa sateet. Talvikeleille on varastossa huiput nastarenkaat ja asennuskin on valmiiksi maksettu.
Tämä viikko on ollut viime viikkoa paljon parempi, moni ongelmallinen tilanne on alkanut kirkastua. Työkin on maistunut. Elämä on aaltoliikettä.

Syksy

Pimeys alkaa hallita. Päiväunista pitäisi luopua, kun valoisaa on töitten jälkeen yhä vähemmän. Pieni loma tekisi terää nyt syksylläkin, mutta tarkoituksella jätin suurimman osan ensi vuoden puolelle.
Nyt tuli tieto kaupungin johdolta, että ensi vuonna koko henkilöstö lomautetaan kahden viikon ajaksi. Ihmetyttää, miten hoidamme työmme ja tehtävämme entiseen malliin, jos aina joku on ansaitsemallaan lomalla tai pakotettuna. Se merkitsisi sitä, että aina on miehityksestä pois 2-3 henkilöä. Saappaat nähdä, miten käy.
Harmittaa kaupungin touhut keskustan alueella, sinnekö ne rahat syydetään ja sitten porukka pannaan pakkolomalle. Ainakin villatehtaalle on tehty mittavia korjauksia ja muutostöitä, jotta saadaan uusia tiloja niille, joilta puskutraktori vei entiset.
Mulle loma kyllä kelpaa, pitää vain aloittaa ajoissa säästäminen, ettei lompsa vallan tyhjene.

Viime viikko mielessä

Arki on taas lähtenyt soljumaan. Mielessä pyörii vielä viime viikko kaikkine ohjeineen, muistutuksineen, nuhteineen... Olin siis Kaisankodissa toisella kuntoutusjaksolla. Ehkäpä jotain jäi kytemään ajatuksiin niin, että yritän nyt enemmän kuunnella kehoa ja mieltä ja yritän toimia järkevästi ja oikein. Ympäristö vaikutti minuun syvästi kuten myös huolenpito ja lämpö, jota sain Kaisankodissa osakseni. Käsittämättömän taitava henkiläkunta saa lähes jokaisen viihtymään siellä. Seuraava jakso on joulukuun alussa, onkohan sitten jo lumi maassa...

Sadetta ja hämärää

Koko päivän on tihkuttanut vettä. Ilta hämärtyy aina vain aikaisemmin. Toivottavasti tulee vielä kauniita, aurinkoisia päiviä ja kesä jatkuu! Tänään on ollut vapaapäivä ja olen puuhastellut kaikenlaista pientä. Koti on vähän hiljaisempi, kun yksi lapsista tekee iltavuoroa töissä.
Meillä oli ISO homma järjestää kerhohuone siihen kuntoon, että taloyhtiö sai kokoustaa siellä. Huone pitäisi siistiä niin, että paloturvallisuus säilyisi. Ei muuta kuin banaanilaatikoita hakemaan lähikaupasta ja tavarat järjestykseen.
Sai ystävältäni vuoden 2009 vuosikerran Kodin Pellervo-lehtiä. Mukavia, mielenkiintoisia juttuja. Tutustukaapa, jos on jossain mahdollisuus.

Nyt historiaa

...siis lehdenjako. Toivottavast myös mustat sormenjäljet ovat historiaa. Olen neljä vuotta hinkannut ovenpieliä ja pessyt lavuaareja lehdenjakojen jäljiltä. Saapa nähdä, helpottaako elämä. Olen yrittänyt olla kärsivällinen, koska pojat ovat todella ahkeroineet ja vieläpä aika pienistä lähtien. Työtodistus auttoi toista poikaa kesätyön saamisessa, ja poika teki uuden työsopimuksen toukokuun loppuun asti. Jospa myös toinen poika hyötyisi samasta todistuksesta. Nyt pojilla jää ystävät, joita tuli tutuilla reiteillä, Ihana vanhus antoi pojalle oven raosta milloin karkkia, milloin jätskirahaa. Joku ikämies neuvoi ammatinvalinnassa...mukavia ihmisiä asui lehdenjakoreitillä.

Kesä vielä

Tällaiset päivät sopivat minulle, celsiuksia n. 20, vieno, lempeä tuuli, pilvipouta. Köllöttelen omassa keinussa. Joskus on syyllinen olo, kun tulee loikoiltua... kuten nyt...miksikähän?? Olenhan puuhastellut kaikenlaista: hoitanut apteekki- ja kauppa-asiat, pessyt paljon pyykkiä, ruoankin laittanut, huollattanut pyörän ym. Kukat pitäisi vielä hoitaa, myrsky riepotteli niitä kovasti. Jotain loppukesän merkkejäkin niissä näkyy, vaikka en itse mitenkään halua ajatella niin, että loppukesä olisi jo käsillä. Kesä on lyhyt, mutta jatkuu vielä. Toisaalta tykkään myös syksyn kuulaista päivistä, silloin on hyvä hengittää. No, kaikki aikanaan.
Tunturista oli tosiaan kulunut takapyörän navasta osa, johon vaihdevaijeri kiinnitetään. Ajelin tai oikeastaa vispasin Fillaricenteriin, ja mies otti pyörän samantien korjaukseen. Uusi osa maksoi 19 e ja työ 6 e. Aikaa meni vajaa puoli tuntia. Hyvää palvelua!

Ukkosta ilmassa

Loma takana, töitä on tehty jo toista viikkoa. Huomenna on ansaittu vapaapäivä. Kesä on ehkä sellainen, jota muistellaan joskus. Mikähän lieneekin ollut hellepäivien lukumäärä Hyvinkäällä tähän mennessä...
Tänään työpäivää sävytti moottorisahan vieno ääni. Eilisillan ukkosmyrskyn jälkiä siivoiltiin ja raivattiin. Vaarallisesti kenollaan olevat puut piti saada kumoon. Yön aikana oli jo sahattu puut, jotka estivät liikenteen. Tienoo on hirvittävän roskainen. Jotkut vanhukset sanoivat, että he menivät syvälle peiton sisään, kun niin pelotti.
Ylen sivuilta löytyi kuva tutuista maisemista. Eilen illalla myrskyn keskellä ajoimme juuri tuosta linjan alta ja vähän pelotti...kun siitä jatkettiin, makasi kohta koivu edessämme. Kopsahtipa auton katollekin jotain, oisko ollut oksa. Olipa kokemus tuokin. Pääsimme kuitenkin onnellisesti kotiin.

Matkan päälle

Päivällä hurautetaan Ouluun! Saatiin auto kalastuteksi. Kaksi lisälaitetta minulle riittäis -ilmastointi ja vakionopeussäädin. Huomenna selviää, millaisella kotterolla ajelemme. Tyydyn kaikkeen. Otamme cd-levyjä mukaan, ja näin aika kuluu rattoisasti. Oulun reissu tulee toteutetuksi ja siihen olen hyvin tyytyväinen. Olen illan kastellut ja lannoittanut kukkia niin, että kestävät pari päivää. Sen jälkeen hätyytän miehet hommiin. Pieniä etukäteisjärjestelyjä vielä teen...sitten vastuu on heidän omilla kontillaan.

Lomalla edelleen

Arkisia puuhasteluja aina välillä...ettei totuus unohdu. :) Olen ommellut, säilönyt, hoidellut kukkia, korjaillut pyöriä ym. Mukavaa on tehdä asioita rauhassa ja levänneenä. Huomaan taas, miten työ vie voimia. Ennen lomaa näin jo painajaisia, miten tein ja tein ja aloitin aina uuden homman ja kaikki jäivät kesken. Lopulta potilaatkin putoilivat sängyistään (siis unessa, olin muka osastotyössä). Kaikki oli vain yhtä kaaosta. Nyt ovat unet rauhoittuneet. :)
Muistin juuri, että meillä on yksi vanha tarpeeton ompelukone, naapuri jätti sen meille, kun muutti -sanoi, että on toimiva. Kaivan sen esille ja kokeilen. Miniä saapi sen, jos on käyttökelpoinen. Käytin oman (26v.) koneeni huollossa ja myyjä kehui, miten ennen tehtiin lujia , hyviä koneita. Huollon hinnalla olisin saanut jonkun halppiskoneen, mutta niissä on paljon ongelmia. Vastaavanlaiseen uuteen koneeseen olisin saanut pulittaa 400-500 e.

Lomalla

olo on kyllä rento! Kävin muutamissa liikkeissä rajanaapurin puolella, Riihimäessä. Lopuksi päädyin ystäväni perheen luokse Puujoen rantamille. Huomiointavinta on se, että KÄVIN UIMASSA! Kylläpä kuuman päivän päätteeksi tuntui erityisen hyvältä pulahtaa viileään veteen. Ystävän koti hiljeni vähitellen ja meidän hiljainen rupattelu jatkui. Tuntui hienolta, että sai istua rauhassa ilman seuraavan työaamun kummittelua. Hetket olivat kullanarvoisia. Lomalla pitäisi tehdä juuri kaikkea tätä:tavata ystäviä kiireettömästi, syödä mansikoita, uida, kuunnella kesän ääniä...kaikkea mukavaa.

Tarkenee

niin ulkona kuin sisälläkin. Hyvinkäälle luvattiin tänään +33, mutta meidän mittari näytti vain +32. No, tarettiin hyvin silläkin. Sisälämpötilakin alkaa jumittua aika korkeaksi. Pesin kuitenkin ikkunoita. Kun on hiki puuhaten ja ilman puuhaakin, samahan se tekeekö jotain tai ei. Osa väestä kulkee uimassa, sehän sopii hellesäähän varsin hyvin. En oikein itse ole rantaihminen. Varsinkin meidän kuivalla seudulla vähäiset rannat täyttyvät ääriä myöten.

Rentoillen

Ensimmäinen lomaviikko on takana. Alkuviikon selvittelin vkl:n reissukamat paikoilleen. Sen jälkeen olen rentoillut. Ikkunanpesua aloittelin ja jatkan ensi viikolla. Onneksi se ei tuntunutkaan enää niin vastenmieliseltä kuin aiemmin. Olen saanut levätä vähän työstressiä pois, ehkä sillä jokin vaikutus.
Perjantai-iltana sai mieheni houkuteltua minut pyörälenkille. Ehdotin tuttavaperhettä Rajamäellä ja polkaisimme sinne. Talo oli tyhjä. Polkaisimme sieltä kylälle, söimme jätskit ja kertasimme vanhat, tutut maisemat. Kotona mieheni laski, että ehkä matka teki n. 35 km. Tiedä häntä. Mukava retki meillä oli kuitenkin.

Suomenlinnassa

Vietimme mukavan kesäpäivän saaressa, Suomenlinnassa. Paljon populaa, paljon aurinkoa, paljon kaunista katseltavaa. Huilailin välillä puiston varjoisessa siimeksessä, kun mieheni pinkoi pitkin saarta. Saarella asuu joitakin satoja ihmisiä ja tietysti kävimme katsomassa ihania rappukäytäviä, kiviportaita ja rautakaiteita. Totisesti asukkaitten täytyy tottua kesäiseen trafiikkiin, siellä liehui pyykkejä narulla ja pihoilla grillailtiin. Voi olla, että kaikkina vuodenaikoina asuminen saarella ei olekaan niin viehättävää. Askarruttamaan jäi lelu- ja nukkemuseo, sinne menen vielä joskus. Kivoja postikortteja löysin.
Helsingissä oli ihania kukkaistutuksia. Jotenkin katse kiinnittyy niihin. Nämä kuvat on otettu saarelta.

Pojanpoika

Nyt olen uuden tehtävän edessä, isoäitinä. Tehtävä on ihana, arvokas, tärkeä, rakas. Aika malttamattomana jo odotan pienen pojan ja vanhempien kohtaamista. Nykyajan vempaimet mahdollistavat sen, että kuvia ilmestyy tietokoneelle ja kännykkään. Mukava niin. Vauva tuntuu heti läheiseltä ja rakkaalta. Tuttuja piirteitä haetaan, niinhän se aina menee. Tämän vauvan nenä on juuri kuin isällään, hyvin tutun näköinen. Suu on ehkä äidiltä, silmistä en vielä saa selvää, ison oloiset.
Tervetuloa pikkuinen meidän kaikkien iloksi!

Mummola

Kohta kotiamme voi kutsua mummolaksi. Asiaa on makusteltu jo jonkin aikaa. Tämä on jännittävää aikaa. Monta kertaa päivän aikana käyvät ajatukset odottavien vanhempien luona, erityisesti odottavan äidin luona. Kaikki lienee valmiina pienen tulokkaan tulla. Mummolassakin on kerätty vähäisiä varustuksia: bodeja, leluja ja turvaistuin. Lisää kerätään tarpeen mukaan. Tulevan tapahtuman ymmärtää todeksi varmaan vasta, kun saamme nähdä pienen nyytin, ja kun perhe saapuu mummolaan vierailulle. Mummola on yleinen nimitys , mutta onko kukaan kuullut pappalaa tai ukkilaa...?

Tammisaari-Hanko

Ensimmäinen tämän kesän reissu on nyt tehty. Lomailin ystäväni ja hänen pienen poikansa kanssa pari päivää Tammisaaren ja Hangon kesäisissä, viehättävissä maisemissa. Sää suosi ja kohtalainen yöpaikka löytyi, mitäpä muuta tarvisi hyvän seuran lisäksi. No, hyvää ruokaa tietysti...sitäkin löytyi. Pari vapaapäivää hurahti, ja ikkunoitten pesu siirtyi, mutta onhan tässä kesää vielä jäljellä.

Historiaako jo...

ei vielä. Siis lehdenjako. Toinen pikkupojista sai kesätöitä...niin pikaisesti, että työsoppari tehtiin torstaina ja tänään poika on jo "sisäänajossa". Kyllä kotona hehkutettiin...siis saadusta kesätyöstä. Nyt panostetaan pikkuveljeen, kovasti vielä yritetään, vaikka aika on käymässä jo vähiin. Ikä on vielä hankaluutena, nuori kun on.
Meidän perheessä alkaa kaikua taas Onninen. Isoveljien tienraivaus auttoi varmasti, koska sukunimi oli Onnisella tuttu ja poikahahmotkin muistissa. Palaute oli kokolailla positiivista. Aiheuttaako paineita nyt seuraavalle pojalle...eipä ole pahaksi sekään, ahkeruus on tärkeätä.

Ihana kesä

Taas on väriloistoa ja tuoksujen huumaa. Täällä tuomet kukkivat ja pyöräilijän nenään tunkee todella voimakas tuoksu. Tulppanit koristavat risteyksiä. Meidän läheisessä ryteikössä kielot kohta kukkivat. Alkukesä on huippu!
Mikä lienee syynä, kun kirjoittelu jäänyt vähiin. Hyvä kun joku patistelee, sitä ikäänkuin ryhdistäytyy.
Polkaisin äsken taimimyymälässä, mutta kukkaro olikin jäänyt kotiin ja tyydyin katselemaan kukkamerta. Samalla tein kyllä ajatustyötä, mitä lajeja ja millaisia asetelmia laitan. Olen kylvänyt kukkien siemeniä, mutta eivät tunnu olevan kovin satoisia lajikkeita. Vähän harmittaa, kun mielikuvissa oli jo kauniita asetelmia ja väriloistoa. Onneksi kesä on alussa, ja vielä ei ole mikään myöhäistä.

Kaisankoti

Yllä mainittu nimi ei itsessään kerro paljonkaan, mutta kätke silti kirjavan ja mielenkiintoisen menneisyyden ja historian. Paikka perustettiin alinperin uupuneille, masentuneille ja työn rasittamille naisille lepokodiksi. Katsokaa www.kaisankoti.fi.
Nykyään paikka toimii mm. kuntoutuspaikkana tuki- ja liikuntaelin vaivoista kärsiville, työkyvyn ylläpitoon ym...myös miehille. Paikka tarjoaa kokoustiloja ja ravintolapalvelut.
Täällä nyt kuntoutujana nautin talon tarjoamista palveluista. Kaikki odotukset on ylitetty. Täällä on neuvottu, kannustettu ja opastettu ja minua on kuunneltu. Jatkan vielä muutaman päivän ja uusi jakso odottaa syyskuussa.

Kevätkö tulossa

vai joko on kevät? Jos kalenteria katsotaan, on jo kevät. Kyllä tänään sitä todisti myös lämmin auringonpaiste. Välillä tuntuu, ettei tuo lumimäärä sula koko kesänä, mutta nyt on jo havaittavissa auringon vaikutus. Raahasin takapihan hangelle puutarhatuolin ja otin aurinkoa. D-vitamiinin tankkaus olisi jokaiselle tarpeen.
Kuvat ovat kotinurkilta pari päivää sitten.

Virossa

Teimme pikaloman naapurimaahan. Talvi ei ollut kovin hyvä aika lomailuun, huonon sään kanssa sai taistella. Toisena päivänä tuuli vinkui korvissa ja lunta tuiskusi vaakatasossa. Meillä Suomessakaan ei ole usein sellaista säätä. Vaihtelua lähdimme hakemaan ja sitä sitten saimme. Satamassa oli keskitason siisti hotelli, meille oikeinkin hyvä. Päivät kuljimme ratikalla ja busseilla, välillä kaupoissa, hierojalla jne. Kävinmme Mustamäellä ja Lasnamäellä.
Sisko muistanee erään kahvilan vanhankaupungin sisäpihalla..., olet kuulemma käynyt siellä mieheni kanssa. Sisustus ehkä hieman rähjäinen , mutta tunnelmaa oli. Melkein jokainen tuoli oli erilainen, kahvikupin alla saattoi olla lautanen eriparia. Ulko-ovi nitisi liitoksissaan. Nuori miestarjoilija teki tuiskeessa lumitöitä, mutta oli oikein hyväntuulinen. Tämä kahvila jäi syvästi minun mieleeni.
Antoisuutta antoi minulle myös se, että mieheni osaa melko hyvin paikallisen kielen ja rohkeana keskusteli paljon ihmisten kanssa. Pyöräkaupassakin vierähti melkein puoli tuntia. Ostimme minun pyörääni etutarakan! Toivottavast saamme sen sulavasti siihen istumaan.

Koirahoitola

Villakoiria, oikeita koiria ja taas villakoiria...Meillä on koirahoitola. Tosin oikeita koiria on enää yksi. Nurkat pölisee oikein todella. Tämä oikea koira on pölyhuiska, kerää ja levittää karvoja joka paikkaan. Kiltti se kuitenkin on ja ihmisrakas. Kovasti ulisee jo meidänkin perään. Vkl:na oli toinenkin oikea koira, hauska ja aktiivinen. Miksihän koirat kulkevat niin paljon perässä, seuraavat...?