tiistai 22. kesäkuuta 2010

Pojanpoika


Nyt olen uuden tehtävän edessä, isoäitinä. Tehtävä on ihana, arvokas, tärkeä, rakas. Aika malttamattomana jo odotan pienen pojan ja vanhempien kohtaamista. Nykyajan vempaimet mahdollistavat sen, että kuvia ilmestyy tietokoneelle ja kännykkään. Mukava niin. Vauva tuntuu heti läheiseltä ja rakkaalta. Tuttuja piirteitä haetaan, niinhän se aina menee. Tämän vauvan nenä on juuri kuin isällään, hyvin tutun näköinen. Suu on ehkä äidiltä, silmistä en vielä saa selvää, ison oloiset.
Tervetuloa pikkuinen meidän kaikkien iloksi!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Paljon onnea uusille isovanhemmille, tadille ja sedille! Aivan ihana kullannuppu kuvassa!
Odotan malttamattomana, milloin nakee taman aarteen.
m