su-illan ajatuksia

Sairaslomalla meni tämä viikko ja vieläkin niska ja hartiat kipuilevat. Ensi viikko on vuosilomaa ja yritän parannella itseäni. Päivä on ollut ankea sään suhteen, vettä tihuuttanut hiljakseen ja koko meidän väki on ollut nuutunutta ja vähäpuheista. Mieheni läksi yhden pojan kanssa su-illan seuroihin, me muut jäimme kotiin. Minun olisi pitänyt kulkea pää kenossa, joten jäin mielelläni kotiin. Huomenna alkaa taas lapsilla arki ja aherrus. Joskus äitinä mietityttää, ahertavatko he tarpeeksi. Tuntuu, että läksyjä on aika vähän...Ja että asiat osataan...kuitenkin koenumerot usein kertovat toista.
Perjantaina haettiin yhdelle pojalle Vantaalta mummis, tuntui hyvältä ja tukevalta pyörältä. Onnellisena on poika tehnyt kiekkaa kodin ympärillä. Nyt oma pyöräni vapautui, kun kaikilla on pyörät. Toivon kovasti ensi viikolle aurinkoa ja lämmintä.