Kivaa oli, vaikka en itse keksinytkään. Tuli vieraita, hyvin tuttuja vieraita. Niin tuttuja, että eivät tarvinneet viihdyttäjää. Riitti se, että olimme yhdessä, läsnä. Höysteenä oli tietysti hyvää syötävää, siinäpä se kokonaisuudessaan.
Meillä on monia ihmissuhteita elämän varrella, jotkut katoavat, uusia ilmestyy, jotkut pysyvät läpi elämän. Elämä vaatii meiltä paljon, mutta myös antaa paljon. Ihmissuhteissa pätee se tuttu sanonta, että antaessaan saa. Usein on kiitollinen mieli kaikista teistä läheisista, joiden seurassa saan olla oma itseni. Kiitän myös tuesta, myötäelämisestä, muistamisesta. Toivon tulevaisuuteen taas yhteisiä hetkiä, läsnäoloa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti