Edelleen toipilaana...Vatsaa polttelee ja kipristelee, mietin välillä jo päivystykseen menoa. Ehkäpä maanantaina soittelen osastolle ja kyselen neuvoja. Liikkuminen on hidasta ja vaivalloista, harmittaa!
Sivusta katselin, kun lapset siivosivat ja suuresti iloitsin, kun tuli niin siistiä. Oli myös ilo seurata, miten homma hoitui porukalla...vanhan tavan mukaan. Se oppi, minkä olen joskus lapsille opettanut, on yhä muistissa.
Reilun viikon ajan olemme opetelleet elämään koiran kanssa ja ehkäpä vaikein asia minulle on ollut se, että koiran karvoja on kaikkialla ja paljon. Tarraharjat ovat olleet käytössä viikon ajan ja ensi viikolla pitää ostaa uusia. Koira on hyvin kiltti ja on hyvin sopeutunut joukkoomme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
meillä on karvaton, siis koira muovipinnalla. Kätevä kun ajaan asiansa eikä säntäile sinne tänne ja lähes huoltovapaa. Rouva tahtoisi jopa toisen..yllättävää kun hän ei niin eläin ihminen ole. -MtM
Totta, että se karvaton versio on aika huoleton. Olen nyt ehdottomasti sellaisen kannalla. En vain oikein tiedä, "istuisiko" sellainen meidän huushollissa.
Kissaa meillä kaikki kaipailee...tosin taas olisi karvaongelma. sw
Kyllä olen pupen kannalla, koonkin voi valita :)
M
Lähetä kommentti